• Huvudmeny


Tammikuu

Suomessa kaikkien 12 kuukauden nimet ovat yhdyssanoja, joiden loppuosana on sana kuu. Kuu-sanaa käytti jo Mikael Agricola, jonka juhlavuotta Suomessa vuonna 2007 vietetäänkin – Agricolan kuolemasta tulee näet tänä vuonna kuluneeksi 450 vuotta.

Tammi-sana mielletään nykyisin lähinnä erään puulajin nimeksi, mutta murteissa se on tarkoittanut myösakselia, napaa, keskipuuta jne. Sanan oletetaan olevan lainaa ruotsin stam-sanasta. Murteellinen tammi-sana on ollut käytössä varsinkin Hämeessä ja Keski-Suomessa.
Tammikuun nimen arvellaan tarkoittavan talven keskusta, sydäntä, ja joissakin murteissa tammikuusta onkin käytetty nimeä sydänkuu. Tammi voisi toisaalta viitata myös puun nimeen, kovaan tammeen, ja olla vertauskuva tammikuun kovista pakkasista. Moni on varmasti kuullut selityksenä myös sen, että tammen lehdet ovat tammikuussa usein yhä puussa. Tämä ei kuitenkaan liene todennäköinen selitys.
Tammikuun ruotsinkielinen nimi januari tulee latinan sanasta Ianuarius, kuten myös englannin January, saksanJanuar, ranskan janvier jne. Rooman valtakunnassa käytettiin nimittäin ensin 10-kuukautista kalenteria, mutta myöhemmin siirryttiin 12-kuukautiseen kalenteriin, ja toinen lisäkuukausista oli juuri tammikuu. Kuukausi oli pyhitetty Janus-jumalalle, siitä nimi.
Tammikuun ensimmäinen pyhäpäivä on tietysti uudenvuodenpäivä, mutta tammikuussa on lisäksi loppiainen, jota vietetään 6. tammikuuta. Loppiainen oli Suomessa vuosina 1973–1991 liikkuva, ja sitä vietettiin lauantaina 6.–12. tammikuuta. Loppiainen on joulupäivästä laskien 13. päivänä (siksi loppiaisen ruotsinkielinen nimi ontrettondagen – almanakassa yhä vanhempi muoto trettondedag jul, ja loppiaisaaton nimi on trettondagsafton). Sanana loppiainen on samaa sukua kuin lopettaa ja loppu, sillä joulun pyhät päättyvät loppiaiseen. Loppiaisesta käytetään kirkollisissa yhteyksissä myös nimiä epifania tai teofania. Loppiainen mainittiin Raamatussa jo vuonna 1642.
Nuutinpäivää (ruotsiksi tjugon(de)dag Knut) taas vietetään 13. tammikuuta, joka suomalaisessa kalenterissa onkin Nuutin nimipäivä. Joulurauhan katsottiin päättyvän nuutinpäivänä ja niin ollen myös joulunajan. Sanotaanhan sananparressakin: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Nuutinpäivää vietetään Tanskan herttua Knut Lavardin muistoksi. Hänet murhattiin 7. tammikuuta vuonna 1311, eli samana päivänä, jolloin joulun katsottiin päättyvän. 1600-luvulla joulun viettoa kuitenkin pidennettiin viikolla ja Nuutin päivä siirrettiin tammikuun 13. päivään.
Nuutinpäivästä alkoivat härkäviikot eli selkäviikot, jotka kestivät laskiaiseen saakka. Härkäviikoilla tarkoitetaan joulun jälkeisiä, pyhäpäivättömiä ”täysiä” työviikkoja. Nimityksen uskotaan saaneen alkunsa siitä, että härkiä käytettiin vetojuhtina metsätöissä, ja metsätöitä tehtiin juuri sydäntalvella, ennen talven selän taittumista.
Juhlapäivien nimet, kuten joulu, tapaninpäivä, uusivuosi, loppiainen, nuutinpäivä, vappu, itsenäisyyspäivä jne. kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella. Mutta jos kyseessä on esimerkiksi Nuutti- tai Vappu-niminen henkilö, kyseessä on kuitenkin sanaliitto ja nimipäiväkorttiin kirjoitetaan Nuutti tai Vappu isoin kirjaimin, esimerkiksi näin: Hyvää Nuutin päivää! tai Onnittelut Vapun päivänä!

Uppdaterad 23 januari 2017